Järjestys kohtaa intensiteetin 

Radboud Kuypersin ja Marie-José Dingsin yhteisnäyttely ei ensi silmäyksellä vaikuta kovin ilmeiseltä. Heillä on molemmilla täysin oma maailmansa, ja teokset eroavatkin paljon kuvituskielen osalta. 

Siinä missä Kuypers suunnittelee etukäteen kuvioita, värejä ja muotoja, tekee Dings satunnaisia läikkiä puuhun ja akryylilasiin, jotka myöhemmin löytävät muotonsa suuremmassa kokonaisuudessa. Kun kuitenkin tarkastelet teoksia lähemmin, huomaat myös suuren määrän yhtäläisyyksiä. Molempien taiteilijoiden työssä on rytmiä, syvyyttä, kerroksellisuutta ja harmoniaa, ja ne syntyvät samasta lähtökohdasta: järjestyksen luomisesta kaaokseen. 

Myös työskentelytavoissa on yhtäläisyyksiä. Molemmat rakentavat teoksensa kerroksittain ja käyttävät usein kollaasitekniikkaa. Lisäksi heitä yhdistää värien- ja kierrätysmateriaalien käyttö. Kuypers käsittelee lasia, kartonkia, kiveä tai muita arkisia materiaaleja. Dings käyttää aiemmin tehtyjä piirroksia pohjamateriaalina työskennellessään tai sisällyttää niitä maalauksiinsa.

Kuypersilla on tausta muoti- ja pukusuunnittelussa, maailma täynnä koristelua ja ylväyttä. Dingsin teoksilla on myös tällainen ilme. Kuypersin teoksissa on viittauksia rakenteeseen ja järjestelmällisyyteen. Nämä ovat tuttuja elementtejä opetustyöstä, jota Dings on tehnyt pitkään. Voidaan siis sanoa, että sen lisäksi, että he ovat hollantilaisia Suomessa, heillä on myös henkilökohtaisen taustansa perusteella ymmärrystä, kiinnostusta ja vetovoimaa toistensa maailmoihin. 

Tässä näyttelyssä tapahtuu kohtaaminen barokin (runsaasti koristellun, dramaattisen ilmaisun aikakausi) ja konstruktiivismin (moderniin, teolliseen yhteiskuntaan suuntautunut funktionaalinen, geometrinen taide) välillä. Nämä kaksi ensi silmäyksellä kauaksi toisistaan sijoittuvaa taidesuuntausta käyvät tässä näyttelyssä dialogia muodon ja värin kautta löytääkseen toisensa harmoniassa ja rytmissä. 

Order meets intensity

The joint exhibition of Radboud Kuypers and Marie-José Dings does not seem very obvious at first glance. They both have their completely own worlds, and the works also differ greatly in terms of illustration language. 

Where Kuypers designs patterns, colors, and shapes in advance, Dings makes random spots on wood and plexiglass, which later find their shape in a larger whole. However, if you look at the works more closely, you also see a large number of similarities. In the work of both artists there is rhythm, depth, layering, and harmony, and they arise from the same starting point: creating order out of chaos.   

There are also similarities in the working method. Both build their works in layers and often use the collage technique. Furthermore, the use of color and recycled materials connects them. Kuypers processes glass, cardboard, stone, or other everyday materials, while Dings uses previously made drawings as a base to work on or incorporates them into her paintings.

Kuypers has a background in fashion and costume design. A world of decoration and extravagance. The works of Dings also have a similar appearance. In Kuypers’ works, there are references to structure and regularity, which again has similarities with the education sector in which Dings has worked for a long time. You could therefore say that, besides being Dutch people in Finland, there is also, from their personal background, understanding, interest, and attraction towards each other’s worlds. 

In this exhibition, a meeting takes place between baroque (an era of dramatic expression with rich decoration) and constructivism (functional, geometric art aimed at the modern, industrial society). These two art movements, seemingly far apart at first glance, engage in a dialogue in this exhibition through form and color to find each other in harmony and rhythm.