Näyttelyn nimi “Portteja” kuvastaa siirtymiä. Nimi voi viitata ihmiselon uusiin alkuihin, irti päästämiseen tai esteiden voittamiseen.
Avoin portti kutsuu astumaan uuteen, ehkä tuntemattomaan tulevaisuuteen, erilaiseen elämänvaiheeseen. Joskus portti täytyy myös sulkea, jotta voi astua uuteen.
Suljettu portti estää, ja joskus joku tai jokin voi toimia myös portinvartijana. Taruissa sekä mytologioissa suljettu portti esitetään haasteena, jonka aukeaminen vaatii vaikeuksien kohtaamista. Kun tällaisen haasteen ottaa vastaan ja siitä selviää, tapahtuu kulkijassa muutos. Elämän matkalla me kaikki aukaisemme ja suljemme näitä symbolisia portteja.
Taide voi mahdollistaa siirtymän teoksen tekijän ja kokijan välillä. Näyttelyn teosten kautta pääsee taiteilijoiden ajatuksiin ja tunteisiin, ja ehkä katsoja voi nähdä niiden kautta jotakin myös itsestään.
———————————————–
Kultasiskot kollektiivin taiteilijoita yhdistää värikylläinen ilmaisu. He löysivät toisensa Kultasiskoni-ryhmän kautta, jonka tavoitteena on tukea jäseniään taiteen ammatillisella polulla. Voit liittyä ryhmään täältä: https://www.facebook.com/groups/1526659864536602/

Taiteilijoiden esittelyt

Taija Ala-Vannesluoma on Taiteen maisteri, kuvataiteilija ja taideopettaja, joka on siirtynyt pedagogiikasta taiteen symboliikan tutkimiseen. Hänen taiteessaan yhdistyvät värit, abstraktit muodot, taidehistorialliset fragmentit, valokuvat ja kuviopinnat. Teokset kertovat tarinoita ihmisenä olemisesta, tietoisuudesta ja dialogissa syntyvästä uudesta. Hän kuvailee luovaa prosessia itselleenkin yllättäväksi. Tekeminen johdattaa usein suuntiin, joita hän ei ole osannut etukäteen suunnitella.

Annaleena Huhtaniska on Taiteen maisteri sekä ratkaisukeskeisen kuvataideterapian ohjaaja, joka päätyökseen opettaa kuvataidetta Kruununhaan yläasteella. Hän nimittää omaa taidettaan Lohtu-taiteeksi, joka lisää tekijänsä hyvinvointia ja toivottavasti herättelee tunteita myös katsojissa. Inspiraatio teoksiin saadaan runoudesta, nykytanssista, konserteista ja maailman tapahtumista. Luonnonsuojelu ja eläimet ovat myös hänen sydäntään lähellä ja usein hän lahjoittaa osan taiteen myynnistä hyväntekeväisyyteen. Tekniikat ovat vuosien varrella vaihdelleet valokuvauksesta keramiikkaan, keskittyen nyt pääasiassa maalaukseen. Tämän näyttelyn teosten inspiraatio on löytynyt Pentti Saarikosken runoista, jotka tulivat Annaleena elämään sattumalta 30 v. tauon jälkeen.

Juulia Jurvanen on taiteilija ja kuvataideopettaja,Taiteen Maisteri. Hän on kuvantekijänä romantikko, joka tutkii ja rakastaa värejä. Tekemisen ytimessä on lähes aina tunne tai erilaiset ihmiselämän haaveet, pettymykset sekä hallitsemattomat asiat. Viimeaikoina inspiraationa on toiminut myös liike ja tanssi. Hänelle on tärkeää, että maalaaminen on hidasta, että hektisessä ja sirpaleisessa nykyajassa saa hiljentyä, ja tutkia tuntematonta. Pääasiallinen väline on öljymaalaus, lisäksi hän tekee keramiikkaa.

Kati Löfmanin taiteellinen prosessi on sisäistä tulitanssia ja taiteilua intuition ja suunnitelmallisuuden puristuksessa. Se on kuin elämä joka vain haluaa ilmentää itseään, tulla vapaaksi ja kohdatuksi, tulla eletyksi. Hänen suurin muusansa on pyhä feminiini, alkuräjähdys josta on syntynyt luonto ja sen kaikki elementit, värit, tuoksut ja koko universumin kauneus. Etenkin metsässä puiden keskellä hän täyttyy luontoäidin turvasta ja kauneudesta. Kati inspiroituu myös musiikista, ihmisistä, tulesta ja vedestä, rakkaudesta, pelosta, ristiriidoista, ilosta ja ennen kaikkea pimeyden ja valon symbioosista.

Maalaaminen antaa hänelle ilmaisumuodon havainnoille ja tunteille, kokemuksille elämästä. Se on hänen keinonsa tuoda näkyväksi pyhyyttä, kauneutta, epäoikeudenmukaisuutta sekä elämää ja se avaa portteja kulkea mysteereihin ja yhteyteen.

Hanna Rissanen tekee monipuolisesti työtä taiteen parissa kuvataiteilijana, kuvataiteen lehtorina yläkoulussa ja ratkaisukeskeisenä kuvataideterapeuttina. “Kuljen paljon luonnossa, aistin luonnossa tapahtuvia pieniä muutoksia, vuodenaikojen vaihteluita, pienten saarien karuja rantoja ja jokisuistojen reheviä niittyjä, mökkisaaren lintujen pesintää. Näiltä reiteiltä ja poluilta syntyvät pohdinnat luonnon monimuotoisuudesta ja haavoittuvuudesta. En pyri kuvaamaan luontoa tai maisemaa sellaisenaan, mutta töistäni voi löytää elettyä elämää ja tunnetiloja sekä havaintoja luonnosta ja muistoistani luontokokemusten yhteydessä. Jokainen peilaa töideni kautta omaa kokemusmaailmaansa ja toivon että taiteeni avaa silmiä näkemään hetken kauneuden ja yksinkertaisen luontokokemusten arvon.”

Hannan pääasiallinen taidemuoto on maalaus. Materiaalien tutkiminen ja materiaalien erilaiset ominaisuudet kiehtovat häntä. Hanna maalaa niin öljyväreillä, akryyleilla kuin temperallakin. Hän käyttää maalauspohjana alumiinia, jossa häneen vetoaa sen kovuus ja kuinka se heijastelee valoa, sekä vaneria ja puuta, joita on mahdollisuus työstää kaivertamalla tai kollaasinomaisesti työskentelemällä. Maalaamisen lisäksi hän tekee keramiikkaa.